5. Mooseksen kirja, luku 32
luotu 7.9.2009 klo 21:20
muokattu 7.9.2009 klo 21:43
Sisällys
| 8–14 | Jumala löytää ja pelastaa kansan |
muokattu 7.9.2009 klo 21:43
Jumala löytää ja pelastaa kansan
Jakeen 8 (5. Moos. 32:8) uusi käännösasu on kummastuttanut monia. Lähetystyökin lienee sitten nykyään turhaa, koskapa kullekin kansalle on määrätty oma jumala? Aikaisemmin jakeessa kerrottiin, että Korkein määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
Keskiaikainen juutalainen Vanhan testamentin tulkitsija ja Midrash-kirjallisuuden ekspertti "Rashi" eli rabbi Shlomo Itzhaki sanoo, että jae viittaa 70 Jaakobin jälkeläiseen, jotka lähtivät Egyptiin (1. Moos. 46:26–27). Tätä lukua käyttäen Jumala olisi jakanut maailman muille kansoille. Siksi juutalaiset puhuvat seitsemästäkymmenestä pakanakansasta ja pääkielestä, joita pakanat edustavat.[1] Nämä kansanheimot löytyvät ilmeisesti 1. Mooseksen kirjan 10. luvusta.
KR 1992 perustelee komitean merkilliseltä kuulostavaa käännösratkaisua alaviitteessä seuraavasti:
Käännös "kullekin oman jumalan", sanatarkasti "Jumalan poikien luvun mukaan", tukeutuu Qumranin tekstin ja kreikankielisen Septuaginta-käännöksen lukutapaan. Osa Septuagintan käsikirjoituksista kääntää "Jumalan enkelien luvun mukaan". Hepreankielisen tekstin myöhempi lukutapa on "israelilaisten luvun mukaan".
Rovasti Risto Santala, Raamatun alkukielten asiantuntija, valottaa kyseisen jakeen kääntämisen äärellä käytyä keskustelua kirkolliskokouksen pöytäkirjan perusteella. Kokousedustaja Raija Sollamo, nyttemmin Helsingin yliopistosta eläkkeelle jäänyt professori, piti kreikankielisen Septuagintan lukutapaa kaikkein varhaisimpana.[2] Tämän vuoksi käännöksessä seurattiin Septuagintaa eikä masoreettista hepreankielistä tekstiä, joka oli alun perin valittu Kirkkoraamatun uuden käännöstyön pohjatekstiksi.[3] Sollamon näkemys on sikäli virheellinen, että ainoastaan masoreettisen tekstin vokaalimerkit ovat varmuudella Septuagintaa myöhäisempiä – Septuagintahan on käännetty juuri heprealaisesta tekstistä.
Professori Sollamon huomio on myös täysin epäolennainen tekstin kääntämisen kannalta. Vaikka alkuteksti sanoisikin, että Korkein jakoi maat kansoille "Jumalan poikien" eli enkelien luvun mukaan, tämä ei toki missään tapauksessa tarkoita, että kullekin kansalle olisi annettu yksi enkeli palvottavaksi jumalana. Kyse on vain siitä, kuinka moneen osaan maailma jaettiin, ei omien jumalien määräämisestä. KR 1992:n alaviite ei siis oikeastaan lainkaan selitä, miksi näin käsittämätön käännösratkaisu on tehty.
Yhdessä seuraavan jakeen
5. Moos. 32:8–9
8. Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.
9. Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa.
kanssa tekstin sanoma näyttää nyt olevan, että jokin "Korkein" olento on jakanut kaikille kansoille omat jumalansa, ja tässä jaossa Herra, pelkkä vähäpätöinen heimojumala, on saanut osakseen Israelin kansan. Yksikään toinen raamatunkäännös ei lähde tälle linjalle. Rovasti Santala toteaakin varsin aiheellisesti:
Polyteismia edustava kannanotto, että Jumala olisi "määrännyt kullekin oman jumalan", on liberaalin tekstikritiikin äärinoteeraus.
![]()
Viitteet
1) Santala: Suudelma hunnun läpi, 41.
2) Santala: Suudelma hunnun läpi, 41.
3) Santala: Suudelma hunnun läpi, 24.





