1. Mooseksen kirja, luku 6
luotu 19.6.2009 klo 16:42
muokattu 19.6.2009 klo 20:45
Sisällys
| 1–4 | Outoja liittoja |
muokattu 19.6.2009 klo 20:45
Outoja liittoja
Tämä katkelma hämmentää useimpia Raamatun lukijoita. Jumalan poikia?[1] Jättiläisiä? Onko tässä tyyppiesimerkki hämäräperäisistä, pakanallisista muinaislegendoista, jotka on jossain vaiheessa sisällytetty Vanhaan testamenttiin, vai mitä oikein on tekeillä?
Tarjottuja selityksiä on oikeastaan kaksi. Ensimmäinen perustuu siihen tosiseikkaan, että Vanha testamentti (Jobin kirjan jakeissa 1:6, 2:1 ja 38:7) käyttää enkeleistä nimitystä bene ha'elohim, 'Jumalan pojat'. Ennen vedenpaisumusta jotkin enkeleistä olisivat siis olleet sukupuoliyhteydessä ihmisnaisten kanssa.
Vaihtoehtoisen selityksen mukaan tekstissä mainitut "Jumalan pojat" olisivat olleet Aadamin kolmannen pojan Seetin hurskaita jälkeläisiä, jotka naivat Kainin jumalattomaan sukulinjaan kuuluvia tyttäriä. Vanhassa testamentissa ihmisiä, jotka ovat liittosuhteessa Jumalan kanssa, kutsutaan hänen pojikseen esimerkiksi kohdissa 5. Moos. 14:1, 5. Moos. 32:5, Ps. 73:15 ja Hoos. 2:1.[2]
Kumpi selitys vaikuttaa sopivan paremmin yhteen Raamatun kanssa?
Kirkkoisä Augustinus, Martti Luther ja John Calvin pitivät "Jumalan poikia" Seetin jälkeläisinä. Valitettavasti tämä vaihtoehto näyttää hyvin ongelmalliselta, kun katkelmaa yritetään tarkastella sen valossa:
- Jos kirjoittaja tarkoitti, että Seetin pojat naivat Kainin tyttäriä, miksei hän esittänyt asiaa niin? Seet ei ole Jumala, eikä Kain ole Aadam. (Teksti puhuu kirjaimellisesti Aadamin tyttäristä, benoth ha'adam.) Luku 6 alkaa toteamuksella, että ihmiset alkoivat Jumalan käskyn (1. Moos. 1:28) mukaisesti lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä. Olisiko kyse vain Kainin suvusta ja tuon suvun tyttäristä?
- Jumalan pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita. Tämä on oikeastaan aika merkillinen maininta, mikäli kyse on Seetin pojista ja Kainin tyttäristä. Mitä vikaa Seetin tytärten ulkonäössä oli olevinaan?
- Missään ei kerrota, että Kainin suku olisi ollut yksinomaan (tai edes erityisen) jumalaton. Miksi siis juuri Kainin jälkeläiset olisivat ansainneet nimen "ihmisten tyttäret"?
- Missään ei myöskään kerrota, että Seetin suku olisi ollut yksinomaan (tai edes erityisen) hurskas. Kirjan 5. luku esittää Nooan polveutumisen Aadamista. Sukupolvien ketjussa on yksi erityisen hurskas mies, Hanok (1. Moos. 5:22), mutta ketään muuta ei erityisesti kehuta. Itse asiassa tiedämme, että Nooa perheineen oli ainoa riittävän hurskas säästettäväksi vedenpaisumuksesta. Mikseivät kaikki nämä "Jumalan pojat" päässeet arkkiin?
- "Jumalan poikien" kerrotaan ottaneen vaimoikseen, kenet tahtoivat. Liittoihin näyttää sisältyvän mielivallan elementti; naisilta ei ilmeisesti kyselty. Oletettu Seetin suvun miesväki ei vaikuta tässäkään mielessä kovin hurskaalta.
- Eräs huomattava ongelma selitysmallissa on se, ettei mistään löydy käskyä pitää Seetin ja Kainin sukulinjat erillään. Vasta israelilaisia Jumala kielsi avioitumasta ympäröivien kansojen kanssa.
- "Jumalan poikien" ja "ihmisten tyttärien" välisistä liitoista syntyneitä olentoja kuvataan tekstissä sanalla nefilim. Sanan alkuperä on kyseenalainen, mutta sanajuuresta nafal johdettuna se voisi merkitä 'langenneita' tai 'väkivaltaisia'. Suomenkielisiin Raamattuihin sana on käännetty 'jättiläisiksi' Septuagintan, Vanhan testamentin kreikankielisen version mukaan. Siinä olennoista käytetään sanaa gigantes, joka kuulostaa kookkaalta meidänkin korvissamme. Myöhemmin Luvatussa maassa kohdatut (4. Moos. 13:33) nefilim-väen edustajat, kuten Baasanin kuningas Og (5. Moos. 3:11), olivat tosiaan huomattavan suurikokoisia. Tiettävästi uskovien ja ei-uskovien välisistä liitoista syntyy ihan tavallisia ihmisiä.
Rabbiiniset lähteet ja varhaiset kirkkoisät ovat ensimmäisen selitysmallin kannalla: kyse oli enkeliolentojen sekaantumisesta ihmisiin. Merkittävin vastaväite ajatukselle on luonnollisesti se, että enkelit ovat sukupuolettomia henkiolentoja, jotka eivät voi paritella ihmisten kanssa. Mitä voimme sanoa tähän?
- Raamattu ei todellisuudessa ota lainkaan kantaa enkelten sukupuolisuuteen, joten ajatus enkelten sukupuolettomuudesta on lukijan oma mielleyhtymä. Useimmiten enkelit kuitenkin omaksuvat miespuolisen hahmon, kun ne ilmestyvät Raamatussa, ja niistä puhutaan maskuliinisin termein.
- Enkelit ovat kyllä henkiolentoja (Hepr. 1:14), jotka eivät mene naimisiin (Matt. 22:30, Mark. 12:25, Luuk. 20:34–36). Tästä huolimatta Aabrahamille näyttäytyneet enkelit kykenivät syömään sekä hänen luonaan (1. Moos. 18:8) että Sodomassa (1. Moos. 19:3), sulkemaan oven (1. Moos. 19:10) ja tarttumaan (1. Moos. 19:16) ihmisiin. Enkelit voivat siis selvästi toimia fyysisessä maailmassa (ja Sodoman miehethän yrittivät raiskata (1. Moos. 19:4–5) tuon edellä mainitun kaksikon).
- Juudaan kirje puhuu enkeleistä, jotka "harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin" (Juud. 1:6–7). Toisin kuin pahat henget, nämä enkelit on laitettu kahleisiin tuomiota varten. Samasta asiasta näyttää puhuvan myös Pietari, joka yhdistää tapahtumat Nooan päiviin (2. Piet. 2:4–5).[3]
- Jeesus sanoo edellä mainituissa jakeissa, että enkelit taivaassa eivät nai eivätkä mene miehelle. Tässä tapauksessa kyse olisikin enkeleistä, jotka ovat langenneet pois taivaasta huomattuaan ihmisnaiset ihaniksi.[4] Juudas mainitsee, että tuomitut enkelit "hylkäsivät asumuksensa" (j. 6). Sana 'asumus' on kreikaksi οικητηριον ja se esiintyy Uudessa testamentissa vain kaksi kertaa. Toisen kerran (2. Kor. 5:1–3) sitä käyttää apostoli Paavali puhuessaan tulevasta ylösnousemusruumiista ja siihen pukeutumisesta. Muutamat enkelit näyttävät langenneen aivan erityisellä tavalla riisumalla taivaallisen ruumiinsa.
Edellä mainituista syistä minun on vaikea yhtyä näkemykseen Seetin pojista ja Kainin tyttäristä. Se ei yksinkertaisesti sovi yhteen Raamatun kokonaisuuden kanssa. Enkelten erityinen lankeemus sen sijaan näyttää sopivan, niin oudolta kuin se kuulostaakin.
![]()
Viitteet
1) Monikollinen sana elohim merkitsee sekä Jumalaa että jumalia, mutta tähän saakka sitä on käytetty Raamatussa ainoastaan edellisessä merkityksessä. Aiemmissa viidessä luvussa on esiintynyt vain yksi Jumala, joten KR 1992:n käännös "jumalien pojat" (jakeet 2 ja 4
1. Moos. 6:2,4
2. jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat.
— 4. Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit.
) on sekä perusteeton että hämmentävä ja antaa Raamatun alkukertomuksille tarpeettomasti legendanomaisen vivahteen. Miksi kirjoittaja yhtäkkiä alkaisi kertoa jumalten pojista, kun hän ei ole maininnut itse jumalia sanallakaan eikä selittänyt, keitä he ovat ja mitä tekemistä heillä on tarinassa?
2) On kuitenkin erittäin mielenkiintoista, että yhdessäkään VT:n jakeessa (edellä mainituissakaan) ei käytetä ihmisistä termiä bene ha'elohim. Se näyttää olevan varattu enkeleille.
3) Nooan sanotaan olleen hurskas ja nuhteeton (1. Moos. 6:9). 'Nuhteeton' on heprean sana tamim, joka esiintyy usein Vanhassa testamentissa. Sitä käytetään erityisesti uhrieläinten fyysisestä virheettömyydestä. Tämä voisi merkitä sitä, ettei Nooan vanhempien joukossa ollut näitä luonnottomia nefilimiä.
4) Nicholas Gagen elokuvan City of Angels idea enkelistä, joka rakastuu naiseen ja on siksi valmis "lankeamaan" pois taivaallisesta olomuodostaan, ei ehkä ole niinkään kaukaa haettu.





