1. kirje korinttilaisille, luku 7
luotu 30.6.2009 klo 13:47
muokattu 5.7.2009 klo 23:20
Sisällys
| 1–7 | Avioelämää... |
| 8–16 | ... ja avioeroja |
Avioelämää...
Apostoli Paavali käsittelee kirjeessään monia sellaisia aiheita, joista korinttilaiset olivat itse kirjoittaneet hänelle päin. Muutamat ilmiöt aiheuttivat seurakunnan keskuudessa kitkaa ja hankaluuksia. Ei liene yllättävää, että seksuaalielämä oli yksi tällainen alue; sillä kun on taipumus aiheuttaa kitkaa ja hankaluuksia kaikille uskosta (tai uskonnottomuudesta) riippumatta.
Juuri edellisessä luvussa osa Korintin kristityistä oli valmis hylkäämään kaikki sukupuolikysymyksiin liittyvät rajoitteet ja vetosi erityisesti yläluokan suosimaan iskulauseeseen (1. Kor. 6:12–13) "kaikki on luvallista".[1] Tätä karannutta mopoa apostoli joutui pyydystämään tiukalla otteella. Moraalittomuus seksuaalietiikan alueella ei tule kristittyjen keskuudessa kysymykseenkään.[2]
Toisaalta jotkin tuon ajan elämänfilosofioista kannustivat naimattomuuteen (tai seksistä pidättymiseen, mikäli henkilö oli jo naimisissa). Vastareaktiona seurakunnan sukupuoliselle hurjastelulle muutamat tiukemman linjan kristityt näyttävät omaksuneen ajatuksen, että selibaatti tai platoninen avioliitto olisi tie kunnon pyhityselämään ja hengelliseen kypsyyteen.[3] He ovat kirjoittaneet johtopäätöksestään Paavalille tiedustellakseen, mitä mieltä tämä on. 'Koskeminen' (ἅπτομαι) oli tietenkin kohtelias kiertoilmaus yhdynnälle.
Paavalilla itsellään ei ole puolisoa. Emme tiedä, oliko hän poikamies, leski vai kristityksi käännyttyään joutunut vaimonsa jättämäksi. Mutta vaikka onkin naimaton ja vieläpä tilaansa tyytyväinen, apostoli ei kehu korinttilaisten ideaa avioliitosta vailla sukupuolielämää. Selibaatti itsessään on hänestä aivan hyväksyttävä elämäntapa, mikäli henkilö kykenee hallitsemaan sukupuoliviettiään. Avioliitossa eläminen ehdoin tahdoin ilman seksiä on kuitenkin epäviisasta jo yksin niiden monien kiusausten vuoksi, joita Korintin kaltainen suuri kaupunki (tai 2000-luku) tarjoaa.[4] Siksipä apostoli edellyttää, että puolisot tyydyttävät säännöllisesti toistensa sukupuoliset tarpeet.[5] Jakeessa 2 hän käyttää tästä toista kiertoilmausta – sanaa, joka yleensä merkitsee 'omistamista' tai 'pitämistä' (ἔχω). Paavali ei siis tarkoita, että haureuden syntien välttämiseksi kaikkien olisi mentävä naimisiin (kuten molemmat suomennokset antavat ymmärtää), vaan että jokaisen miehen olisi riittävän usein "oltava" (jo naidun) vaimonsa kanssa ja päinvastoin. Kreikan sana γυνή merkitsee sekä 'naista' että 'vaimoa', mutta tässä yhteydessä merkitys on jälkimmäinen.[6]
Apostoli ilmoittaa, että aviopuolisoilla on erityinen velvollisuus[7] huolehtia toistensa sukupuolisista tarpeista, koska heidän ruumiinsa eivät kuulu enää heille itselleen. (Toteamus (1. Kor. 7:3–4) oli tuon ajan maailmassa pöyristyttävän tasa-arvoinen, sillä sen mukaan myös miehellä on velvollisuus luopua vallasta omaan ruumiiseensa.[8]) Naimattoman kristityn ruumis ei ole hänen omansa, vaan Kristuksen jäsen (1. Kor. 6:15), Pyhän Hengen temppeli (6:19) ja kalliisti ostettu kokonaisuus, jota on lupa käyttää vain Jumalan kirkastamiseen (6:20). Avioituneen kristityn velvoite pysyä sukupuolisesti puhtaana perustuu kuitenkin siihen, että hänen ruumiinsa kuuluu nyt puolisolle.[9] Apostoli käyttää yksipuolisesta pidättäytymisestä sanaa ἀποστερέω, joka merkitsee 'riistämistä' (1. Kor. 6:8) ja 'luvatta pitämistä' (Jaak. 5:4). "Pihtaaminen" on siis vakava asia...
Sääntöön on yksi poikkeus: puolisoiden keskinäinen sopimus tilapäisestä tauosta, jotta he voisivat paremmin keskittyä rukoukseen. Tällainen itsekieltäymys ei sinänsä tee rukouksesta hurskaampaa tai rukoilijasta hengellisempää, mutta se toki helpottaa keskittymistä. Winter huomauttaa[10], että Korintin kristityt saattoivat tulkita oman aikansa maanjäristykset ja nälänhädät yliluonnollisina varoituksina ja päättivät siksi pidättäytyä sukupuoliyhteydestä, koska Jeesus oli puhunut raskauden ja äitiyden vaivoista näiden "ajan merkkien" täyttyessä (Mark. 13:8,17–19). Paavali suosittelee rukousta ja paastoa näiden vaikeiden tilanteiden edessä, muttei sentään sukupuolielämän kustannuksella.
Mikä kohta katkelmassa sitten on "tämä" (jae 6), jonka Paavali lausuu 'myönnytyksenä' tai 'toiveena'? Avioelämä, vaikka olisikin parempi olla naimaton? Vai selibaatti rukouksen ajaksi, vaikka muulloin kuuluukin peuhata riittävästi? Winter toteaa, että kielellisten todisteiden valossa kyse on siitä, mitä apostoli sanoo seuraavaksi, ei siitä, mitä hän on edellä sanonut.[11] Jakeiden 6 ja 7 väliin kuuluisi siis kaksoispiste. Paavali sanoo "ehdotuksenaan", ei Herran käskynä, että kaikki eläisivät niin kuin hänkin. Kullakin on silti oma lahjansa, ja rikas sukupuolielämä avioliiton puhtaassa viitekehyksessä ei ole niistä vähäisimpiä.
![]()
muokattu 5.7.2009 klo 23:20
... ja avioeroja
Kuten länsimaissa nykyään, avioerot olivat Rooman valtakunnan alueella hyvin yleisiä – etenkin yläluokan keskuudessa.[12] Avioeroon riitti puolisolle lähetetty kirjallinen ilmoitus, samaan tapaan kuin juutalaisessa maailmassakin (Matt. 5:31). Syytä ei tarvinnut kertoa, eikä syitä yleensä paljastettukaan julkisesti.[13] Uudet avioliitot eron jälkeen olivat myös yleisiä. Varsinkin eronneilla tai leskeksi jääneillä naisilla oli voimakas sosiaalinen paine avioitua pian uudelleen.[14]
Kristillinen seurakunta kohtasi tässä kaikessa melko sotkuisen vyyhden moraalikysymyksiä. Osa kristityistä arveli voivansa jatkaa entiseen malliin vapaamielisen yhteiskunnan viittoittamaa tietä. Osa taas, kuten edellisessä katkelmassa kävi ilmi, suositteli sukupuoliyhteydestä pidättäytymistä jopa avioliiton sisällä. Loput yrittivät luovia parhaansa mukaan tässä ristiaallokossa. Siksi apostoli Paavali jatkaa avioliittoaiheen käsittelyä. Hänellä on tärkeää sanottavaa kolmelle ihmisryhmälle: naimisissa olleille, naimisissa oleville ja ei-kristittyjen puolisoille.
Ensimmäisenä ovat vuorossa ne, jotka eivät enää ole naimisissa. Tekstissä puhutaan 'naimattomista' (ἄγαμος) ja leskistä (χήρα), mutta todennäköisesti ensin mainitut ovat tässä yhteydessä miespuolisia leskiä.[15] Paavali antaa näet myöhemmin (1. Kor. 7:25) erikseen ohjeita niille, jotka eivät ole koskaan olleetkaan naimisissa.
Apostolin antama ohje vapauttaa lesket sekä yhteiskunnallisista paineista mennä uudelleen naimisiin että ylihengellisestä selibaatista. He voivat ratkaista kysymyksen itse. On aivan hyvä, jos he eivät enää menekään naimisiin – vaikka tällainen ehdotus onkin ympäröivän kulttuurin mielestä tyrmistyttävä. Mutta toisaalta leskien ei tarvitse hävetä, vaikka he huomaisivatkin tarvitsevansa uutta avioliittoa sukupuolisten halujensa vuoksi. Se on parempi vaihtoehto kuin sitoutua selibaattiin, jossa tuntee jatkuvasti "palavansa" ilman hyväksyttävää sammutuskeinoa.[16]
Ottaessaan seuraavaksi kantaa avioeroon apostoli vetoaa Jeesuksen omaan käskyyn ("en minä, vaan Herra") evankeliumeissa (esim Mark. 10:5–9). Alussa Jumala loi miehen ja naisen yhdessä (1. Moos. 1:26–28) omaksi kuvakseen. Avioliitto heijastaa tuota kuvaa ja siksi kaikki, mikä rikkoo avioliittoa, loukkaa Jumalaa ja tuottaa tunnetusti vahinkoa myös liiton osapuolille.[17] Kristittyjen välisen avioliiton ei koskaan tulisi päättyä eroon, mutta jos niin sattuisi käymään, osapuolten on oltava tietoisia siitä, että erottuaan he eivät voi mennä toisiin naimisiin (jae 11).
Paavalin kolmas aihe, kristityn ja ei-kristityn välinen avioliitto, muodostaa säännöstä poikkeuksen. Monet liitot Rooman valtakunnassa varmasti olivat tämänkaltaisia, sillä evankeliumin levitessä kävi helposti myös niin, että vain toinen puolisoista tai osa perheestä otti sanoman vastaan.[18] Saattaa tuntua oudolta, että ensi sanoikseen apostoli kieltää kristittyjä eroamasta ei-uskovista puolisoistaan (j. 12-13). Miksi he niin tekisivät? Houkutus eroon oli kuitenkin varsin luonnollinen. Monet Jeesuksen seuraajiksi kääntyneet kokivat päässeensä ulos pimeydestä, jossa he olivat palvelleet pakanajumalia arveluttavissa rituaaleissa. Mikäli mies tai vaimo harrasti moista edelleen, tuoreen kristityn ei ollut helppo ajatella loppuelämää tämän kanssa. Eikö ennemmin kannattaisi jättää kaikki mennyt lopullisesti taakse?
Paavali torjuu tällaiset pyrkimykset, mikäli uskomaton puoliso tahtoo jatkaa yhteiselämää. Voihan jopa käydä niin, että tämä pelastuu ollessaan jatkuvasti tekemisissä Jumalan muuttavan voiman kanssa, kun se tekee työtään kristityssä puolisossa.[19] Muun muassa siksi jälkimmäinen osapuoli ei saa laittaa eroa vireille.
Pelastuminen ei tietenkään ole automaattista eikä tällainen avioliitto helppo. Apostolin sanat puolison ja lasten pyhittämisestä (jae 14) eivät tarkoita sitä, että joku voisi pelastua puolisonsa tai vanhempansa uskolla; ne on ymmärrettävä puhtaussäädöksistä käsin. Jumala oli pyhittänyt Jeesuksen seuraajat ja siten erottanut heidät omiin erityistarkoituksiinsa. Ei-uskovan kanssa naimisissa oleva käännynnäinen oli ymmärrettävästi huolissaan siitä, että elämä tällaisessa liitossa saattaisi saastuttaa hänet – tehdä hänet Jumalalle kelpaamattomaksi ja ehkä vieraannuttaa uskostakin. Paavali vastaa, että pelko on turha. Tilanne on sama kuin Jeesuksen kohdatessa sairaita, riivattuja ja muita rituaalisesti saastaisia ihmisiä: sen sijaan, että Jeesus olisi saanut tartunnan ja saastunut, hän tartutti oman puhtautensa toiseen ja paransi tämän. Tuore kristitty ei siis saastu kääntymättömästä puolisostaan, vaan päinvastoin hänen uusi pyhyytensä tekee suhteesta puhtaan Jumalan silmissä, vaikka kumppani itse ei olekaan Hänelle otollinen. Sama pätee lapsiin: tuore kristitty ei saastu sukupuoliyhteydestä epäjumalia palvelevan puolisonsa kanssa,[20] vaan pyhittää omalla pyhyydellään myös tästä yhteydestä syntyvät jälkeläiset.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että uskosta osaton puoliso vaatii eroa, on jopa suotavaa suostua. Kristityn ei tarvitse pyrkiä väen vängällä pitämään liittoa koossa. Vaikka ero rikkookin jotain, mikä on tarkoitettu ehjäksi, on parempi luopua puolisosta kuin uskosta, jota tämä vastustaa. Eheys on tärkeää, mutta Jeesuksenkin mukaan on parempi leikata viettelevä käsi kuin joutua eheänä kadotukseen (Mark. 9:43–48).[21] Tässä Paavali muokkaa Jeesuksen opetusta avioerosta, joka oli sallittu "vain haureuden tähden" (Matt. 19:9). Hän ei kuitenkaan pidä Herran sanoja vain hyvinä neuvoina, vaan soveltaa niitä yksityiskohtaisesti uuteen tilanteeseen, jollaista Jeesus ei lainkaan joutunut kohtaamaan.[22] Se edellyttää viisautta, nöyryyttä ja uskollisuutta – ja samaa kysytään meiltä, kun pyrimme soveltamaan sekä Jeesuksen että Paavalin opetuksia yhteiskunnassa, joka on enenevässä määrin törmäyskurssilla evankeliumin ja sen mukaisen avioliittokäsityksen kanssa.
![]()
Viitteet
1) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 77.
2) Gagnon: The Bible and Homosexual Practice, 328.
3) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 77.
4) Luvun 6 ongelma, kristittyjen miesten vierailu prostituoitujen luona, saattoi johtua seksistä pidättyvistä puolisoista, jotka pyrkivät näin kehittämään hengellisyyttään (Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 78). Toisaalta aviomiesten sukupuolista hurjastelua pidettiin ilmiselvänä ja luonnollisena asiana, joten ympäröivän kulttuurin imu oli tällä alueella vahva (Winter: After Paul Left Corinth, 227).
5) Gagnon: The Bible and Homosexual Practice, 272. Tämä osoittaa, ettei sukupuoliyhteyden tarvitse johtaa lisääntymiseen, vaan sillä on itseinen arvo sukupuolisen halun oikeana ja sallittuna purkautumiskanavana. Seksuaalisuutta on tarkoitus käyttää itsensä antavaan nautinnon tuottamiseen omalle seksuaaliselle "vastakappaleelle" (237).
6) Winter: After Paul Left Corinth, 225-226.
7) Velvollisuudet olivat vakava asia 1. vuosisadalla ja tärkein käytännön päätöksiä ohjaava seikka (Winter: After Paul Left Corinth, 227).
8) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 78-79; Winter: After Paul Left Corinth, 228.
9) Winter: After Paul Left Corinth, 230.
10) Winter: After Paul Left Corinth, 231.
11) Winter: After Paul Left Corinth, 233-238.
12) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 81. Alempien yhteiskuntaluokkien liitot eivät olleet sen pysyvämpiä, mutta koska ne eivät useimmiten olleet laillisia, niiden purkamiseen ei tarvittu virallista avioeroa (Jeffers: The Greco-Roman World of the New Testament Era, 246).
13) Jeffers: The Greco-Roman World of the New Testament Era, 244.
14) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 81.
15) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 81.
16) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 81-82. Näin ollen Paavali ei todennäköisesti tarkoita sanoa "parempi mennä naimisiin kuin harjoittaa haureutta ja palaa helvetissä", vaikka onhan sekin totta.
17) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 82.
18) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 83. Paavali tekee toisaalla (2. Kor. 6:14) selväksi, että kristittyjen tulee mennä naimisiin ainoastaan keskenään, joten tässä on kyse kääntymyksestä, joka on tapahtunut naimisiinmenon jälkeen.
19) Tämä ei toki merkitse lupaa rikkoa Jumalan käskyä (ks. ed. viite) ja mennä ehdoin tahdoin naimisiin ei-uskovan henkilön kanssa sillä verukkeella, että tämä kenties pelastuu.
20) Paavali käyttää sanaa saastaisuus ennen muuta seksuaalisynneistä: 1. Tess. 4:7, Gal. 5:19, 2. Kor. 12:21, Kol. 3:5, Ef. 4:19,5:3 (Gagnon: The Bible and Homosexual Practice, 252).
21) Pilch & Malina: Handbook of Biblical Social Values, 206.
22) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 84.





